Kun kävin ala-astetta, mediallinen kasvatus oli täysin lapsen kengissä. Tietokoneluokka oli kouluumme juuri rakennettu, ja koneet pyörivät Windows 98:lla. Yhteistä opettajilla ja oppilailla oli se että kukaan ei tiennyt mitä ihmettä näillä pärisevillä häkkyröillä tehdään. Tietokoneet kuvastivat opettajille lähinnä erilaista kirjoituskonetta. Kenelläkään ei tullut mieleenkään että vaivaisessa kymmenessä vuodessa tietotekninen osaaminen olisi käytännössä katsoen pakollista jokaisella elämän osa-alueella.

Kriittisimmän vaiheen, eli varhaislapsuuden media opetuksesta muistan vain sen että koulussa varoteltiin "Ei saa tavata ketään kehen on tutustunut internetissä." ja "Älä kerro mitään itsestäsi netissä, sillä et voi tietää ketä toinen osapuoli on." Vääremmässä opetus ei oikeastaan olisi voinutkaan olla. Nykyaikana pidetään kummallisena jos et ole esimerkiksi facebookissa, jossa ilman asetusten säätelyä olet automaattisesti nähtävissä henkilöille joita et edes tunne. Pelkkä kuvasi ja nimesi altistaa sinut identiteettivarkauksille, ja näitä ei voi juurikaan peitellä. Sosiaalinen media on ääritapauksissa johtanut työpaikan menetyksiin, kun "sairastavat" ovat lisäilleet (joskus vanhoja) bilekuviaan facebookkiin. 

Kukaan ei voi kuitenkaan kieltää sosiaalisen median positiivisia puolia. Allerkijoittanut on saanut internetin kautta lukuisia uusia ystäviä, tyttöystävän ja kykenee pitämään yhteyttä ystäviinsä joiden kanssa ei ole mahdollista pitää fyysisesti yhteyttä. Joskin internetissä ollessa on erityisen tärkeää kehitellä uusia keinoja toimia ystäviensä kanssa. En pidä Facebookista sen passivoivan vaikutuksen takia. Kun kaikki lukee facebookissa, tuntuu turhalta kysyä "Mitä sinulle kuuluu", ja kuulla sama sepustus jonka luin kaksi päivää takaperin. Facebook informoi minua siitä mitä kaverini tekee, mutta poistaa kiinnostuksen. Ystäväni tunnetilat on vain tekstiä seinällä. Oma ratkaisuni yhteyden pitämiseen ovat olleet videopelit, pelin ohella koemme yhteenkuulumisen tunnetta, pidämme hauskaa, ja jutustelemme samaa aikaa niitä näitä, koen laajemman tunteiden kirjon kuin Facebookissa ikinä.Siitä huolimatta että tiedämme mitä ystävillemme kuuluu lähes mihin kellonaikaan tahansa, koen sosiaalisen median hirmu yksinäiseksi, ja sen puolet sekä hirmu negatiivisiksi että positiivisiksi

Toivottavasti tulevana kansan kynttilänä minun pitää kouluttaa ja opettaa eri ikäisiä ihmisiä käsittelemään mediaa sen moninaisissa eri muodoissa, mistä tiedän mitä opettaa? Koen että haluan opettaa yleistä nettietikettiä. Sovellukset ja palvelut muuttuvat niin nopeaa etten pysy itsekään niiden perässä, ja jos opetan sovelluksia niin ne ovat luultavasti vanhentuneita kun tietoa tarvittaisiin. Sen sijaan haluan painottaa ihmisten kykyä löytää verkostoitumistapoja, jotka eivät passivoisi käyttäjää, ja epäinhimillistäisi käyttäjää toisessa päässä.